Kalevi Ruoho uskoo, että metsä menestyy parhaiten kun sitä hoitaa pitkäjänteisesti yhdessä hyväksihavaitun luottokumppanin kanssa. Hän on huolehtinut metsänsä kunnosta OTSO:n ammattilaisten avustuksella jo puolen vuosisataa, ja on yhteistyöhön tyytyväinen.

Metsänhoitoa ja maataloutta on harjoitettu ulvilalaisen Kalevi Ruohon suvussa aina. Kalevi on osallistunut sukunsa omistaman 10 hehtaarin suuruisen metsätilan töihin lapsesta asti. Vaikka Kalevin perheessä ollaan aina oltu metsänhoidon suhteen omavaraisia, on myös ulkopuolisia palveluita käytetty tarpeen vaatiessa. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui 60–70-lukujen vaihteessa, jolloin suvun metsätilalla ja sen ympäristössä toteutettiin järeän kokoluokan ojitushanke. Seuraavien vuosikymmenien aikana metsätilan tiekunnan alueella puolestaan vietiin läpi kolmivaiheinen metsätien perusparannus. Sekä ojitushanke että tiehanke ovat kumpikin OTSO:n ammattilaisten käsialaa. ”Kun kaikki sujuu hyvin ja työnjälki on laadukasta, ei kumppania tee mieli lähteä vaihtamisen takia vaihtamaan.”

Ensin ojat ja sitten tie

Kalevi kertoo, että siinä vaiheessa kun ojitushanketta lähdettiin aikoinaan suunnittelemaan, hänen äitinsä oli vielä päävastuussa perheen metsien hoidosta. ”Äitini teki tuolloin päätöksen hankkeeseen mukaan lähtemisestä. Hankkeesta laadittiin onneksi kattava dokumentaatio, jonka avulla olen itse myöhemmin päässyt syvällisemmin sen yksityiskohdista käsitykseen.” Kalevi kertoo, että ojitushanke aloitettiin vuonna 1966 ja pääojitus toteutettiin 70-luvun alussa. Osakkaita hankkeessa oli mukana 27 kappaletta ja ojia syntyi sen aikana arviolta 4 kilometrin verran. ”Tilamme sijaitsee Ulvilassa Elva-nimisen suoalueen laidalla. Hankkeen aikana koko suon reuna-alue ojitettiin ja puolesta välistä tehtiin laskut Porin ja Ylijoen suuntiin. Dokumentaatio kertoo, että hankkeessa on pidetty kaikki kokoukset lain kirjaimen mukaan ja se on sujunut muutenkin ongelmitta.”

On mukavaa, kun voi tarvittaessa asioida tutun ja hyväksihavaitun kumppanin kanssa. Se säästää vaivaa ja vapauttaa aikaa muille tärkeille asioille.

Ojahankkeen kanssa samoja aikoja käynnistettiin myös metsätilan alueella sijaitsevan kolme kilometriä pitkän yksityistieverkoston perusparannus. ”Tämä hanke toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe sijoittui vuoteen 1966, toinen perusparannushanke vietiin läpi vuonna 1989 ja kolmas, viimeisin vaihe sijoittui vuosien 2014–2018 ajalle.” Hankkeen kolmas vaihe ei Kalevin mukaan sujunut täysin ongelmitta tiekunnan osakkaiden erimielisyyksien takia, mutta viimein sille saatiin kuitenkin onnellinen loppu. ”Vaikka hanke kestikin hieman pidempään, tuli lopputuloksesta todella hyvä. Tie koki perusteellisen kuntoonlaiton, kun ojat avattiin, oja-alue raivattiin kasvillisuudesta, tielle asennettiin suodatinkangas ja lopuksi päällystettiin se vielä 2000 kuutiolla soraa. Lopputuloksesta tuli todella laadukas ja tien kantavuus parani tämän hankkeen ansiosta aivan oleellisesti.” Sen lisäksi, että uudistettu tie saa Kalevilta kiitoksia, on hän tyytyväinen myös OTSO:n palveluun hankkeen aikana. ”Varsinaisen tien perusparannustyön lisäksi OTSO huolehti myös hankkeemme hallinnollisista asioista. Esimerkiksi rahoitustukien haku ja tiekunnan kokousten läpivienti sujuivat mallikkaasti OTSO:n osaamisen ansiosta.”

Helppoa ylläpitoa ja hyviä hyötyjä

Kun työ tehdään kerralla kunnolla, saa sen vaikutuksista nauttia pitkään. Kalevi kertoo, että 70-luvulla kaivetut ojat ovat pääosin edelleen auki, eikä niiden laajamittaisia kunnostustöitä sen vuoksi ole tarvinnut vielä ottaa harkintaan. ”Elvan suolta tulee ojan pohjalle jonkin verran lietettä ja sitä olisi hyvä poistaa noin viiden vuoden välein. Joitakin aikoja sitten kunnostin ojaani noin kilometrin matkalta itse. Muutoin kunnostustyöt hoidetaan yhdessä pojan kanssa, koneet kun meiltä löytyvät omasta takaa.”

Myös hyväkuntoinen tie tuo Kaleville iloa. ”Meille on aivan ensiarvoisen tärkeää, että tie palstallemme on kunnossa. Metsätilamme sijaitsee aivan tien päässä, ja sinne on usein kulkua, sillä säilytämme maataloustöissä tarvitsemiamme koneita ja laitteita tilalla olevissa varastorakennuksissa. On oleellista, että tiessä riittää leveyttä ja kantavuutta raskaampien koneidenkin kanssa liikennöintiin.”

Hyväksi havaitulla mallilla tulevaisuudessakin

Kalevi Ruoho kertoo, että pikku hiljaa päävastuu perheen metsätilan hoidosta alkaa siirtyä hänen 42-vuotiaalle pojalleen. ”Poika on jo muutaman vuosikymmenen ajan hoitanut maataloustyöt päävastuullisesti ja metsänhoitotöitä, kuten taimikon harvennuksia ja ylispuiden poistoja olemme tehneet yhdessä. Ikää alkaa minulla kuitenkin olla sen verran, että enemmän ja enemmän työt siirtyvät jatkossa poikani hoidettavaksi.” Kalevin metsätilalla seuraavat isommat hoitotoimet ovat todennäköisesti harvennushakkuita ja 15-vuotiaan taimikon hoitoa. ”Katsotaan, mitä on järkevää tehdä itse ja mihin mahdollisesti tarvitsemme ulkopuolista apua.”

Luottokumppani on metsänhoidossa Kalevin mukaan tärkeä asia. ”Varsinkin meidän tapauksessamme, kun metsätalouden lisäksi harjoitetaan myös maataloutta, riittää tekemistä paljon. Ison kokoluokan hankkeisiin voi siksi tarvita joskus myös ulkopuolista apua. On mukavaa, kun voi tarvittaessa asioida tutun ja hyväksihavaitun kumppanin kanssa. Se säästää vaivaa ja vapauttaa aikaa muille tärkeille tilanhoitoon liittyville asioille.”

Etsitkö luottokumppania metsäsi hoitoon? Ota yhteyttä!

Kalevi Ruoho
Kalevi Ruoho

Tilaa OTSO:n uutiskirje ja saat tuoreet jutut suoraan postilaatikkoosi!